Oletko koskaan saanut mahdollisuutta aloittaa uudelleen alusta? Usein sellaiseen tilanteeseen ajaudutaan pakon sanelemana ja muutokseen liittyy paljon tuskaa. Se voi olla myös onnenpotku.

Minä päädyin urallani tilanteeseen, jossa oli mahdollisuus miettiä kaikki uusiksi. Olin ollut lähes viisitoista vuotta saman työnantajan palveluksessa, mutta nyt polkuni jatkuisi jossain muualla. En tiennyt vielä missä. Minä, turvallisuushakuinen varmistelija, olin tyhjän päällä. Olin yhtä aikaa innoissani ja kauhuissani.

Irti suorittamisesta

Ajankulku hidastui uudessa arjessa, mutta en osannut lopettaa suorittamista. Tein 20-kohtaisen “to do”-listan ja aloin ruksia kohtia. Mitä enemmän suoritusmerkintöjä, sitä onnistuneempi päivä. Juttelin tilanteestani mm. uravalmentajan ja terveydenhoitajan kanssa. Sain kuulla olevani kovaa vauhtia matkalla kohti uupumusta. Tässä olisi nyt hopeatarjottimella tilaisuus vetää henkeä. Ymmärsin, että aikaisempi meno ei voisi jatkua.

Viime vuosien aikana työ oli muuttunut jatkuvasti vaativammaksi, kotona oli kaksi pientä lasta, treenasin lähes joka päivä ja kilpailin kahvakuulaurheilussa kansainvälisellä tasolla. Kaikki oli aikataulutettua. Ruuhkavuosikäsite oli tullut tutuksi. Todella.

Olin pitkään halunnut muuttaa asioita, mutta en ollut valmis luopumaan mistään. Kun kaikki on päällisin puolin kunnossa, vaatii paljon rohkeutta lähteä. Tämän tilaisuuden päätin käyttää.

Uskallanko haaveilla?

Mietin, mitä haluaisin tehdä, jos kaikki olisi mahdollista. Vastaus oli valmiina mielessäni. Halusin työn, josta nauttisin niin paljon, ettei se tuntuisi työltä. Halusin urheilla stressittömästi ja viettää enemmän aikaa perheeni kanssa. Halusin viettää loppuelämäni onnellisena.

Ennen kuin päättäisin urani jatkosta, halusin elää hetken kuin ammattiurheilija ja omistautua harrastukselleni täysipäiväisesti. Nelikymppinen ammattiurheilija ja laji, jota ei tunne juuri kukaan! Haloo. Mitä muutkin ajattelisivat?

Havahduin, miten naurettava ajatukseni oli. Elämäni loppumetreillä en varmaankaan miettisi, mitä mieltä muut ovat valinnoistani olleet. Tuskin huokaisisin helpotuksesta, että onneksi jätin unelmani toteuttamatta sen takia, että joku olisi voinut pitää sitä hölmönä.

Aloitusruutu

Päätin toteuttaa haaveen urheiluun panostamisesta. Samalla aloin pohtia arvojani, uraa, tavoitteita, osaamistani ja loppuelämäni suuntaa.

Uusi alku ja loppuelämä edessä. En ollut aikoihin ollut näin innostunut mistään. Vaan eipä tiennyt tyttö, mitä kaikkea tulevat kuukaudet toisivat eteen. Maailma muuttuikin rytinällä.

Superskripti syntyi tämän tarinan käänteissä. Kerron siitä lisää tässä blogissa. Kirjoitan yrittäjyydestä, markkinoinnista, kirjoittamisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja elämästä. Toivottavasti viihdyt matkassani.