Multitaskaaminen on nykypäivän kirous. Kun hyppäsin pois oravanpyörästä, en pystynyt pitämään ajatusta päässäni niin pitkään, että olisin ehtinyt kirjoittaa sen muistiin.

Jotenkin siihen vain lipsui. Elämässä oli paljon kaikkea meneillään ja palautuminen oli prioriteettilistan loppupuolella. Palavereissa vastailin sähköposteihin, salilla hoidin lastenvaatehankintoja. Lopulta ei ollut edes mahdollista tehdä yhtä asiaa kerralla alusta loppuun. Aivot olivat tottuneet saamaan niin paljon virikkeitä, että esim. podcastin kuuntelu oli liian tylsää. Samaan aikaan piti vähintään kävellä, ja yleensä myös selata puhelinta.

Toisin kuin voisi luulla, monen asian tekeminen samaan aikaan ei ole tehokkaampaa kuin keskittyminen yhteen asiaan. Kun jäin tauolle työelämästä, kierrokset olivat korkealla ja oli vaikea rauhoittua. Päätin, että minun on pakko muuttua.

Kahvakuulaurheilua täysipäiväisesti

Työelämätauon olin päättänyt käyttää niihin asioihin, joihin ei muuten ollut tarpeeksi aikaa — lähinnä keskittyen harrastukseeni kahvakuulaurheiluun. Matkustin valmentajani luo Skotlantiin. Päätimme yhdessä lajit ja tavoitteet muutaman viikon päästä oleviin SM-kisoihin. Sain paljon oivalluksia nostotekniikan kehittämiseksi. Palasin treenin pariin intoa täynnä.

Panostin treeniin, syömiseen ja lepoon kuin ammattiurheilija, mutta ilman ammattilaisen paineita. Toteutin myös muita unelmiani. Aloitin tankotanssin, liityin talviuintiseuraan ja vietin enemmän aikaa perheen kanssa.

Kävelin joka paikkaan ja istuin harvoin. Aktiivisuudesta tuli mielettömän hyvä olo. Kroppa vetreytyi, ajatukset kirkastuivat ja stressi hellitti. Koin olevani etuoikeutettu ja onnellinen.

Valmistauduin kuulatreeneihin hyvin ja keskityin tekniikkaan. Mietin yhden tavoitteen jokaiselle sarjalle ja analysoin jälkeenpäin, miten onnistuin. Puhelin pysyi hyllyllä. Treenit olivat kovia, joten keskittyminen ja palautuminen oli tärkeää. Venyttelin joka ilta. Kävin avannossa, meditoin ja lepäsin keskellä päivää. Oli yllättävän vaikeaa antaa itselleen lupa päivälepoihin!

Mindfulnessia vaeltelevan mielen rauhoittamiseksi

Mindfulness on loistava työkalu multitaskaamisesta irti pääsemiseksi. Yritin aloittaa mindfulness-sovelluksen käytön jo muutamia vuosia sitten, mutta siitä ei tullut mitään. Ajatukset harhailivat, kädet haalivat tekemistä enkä pystynyt istumaan paikallani edes kymmentä minuuttia. Toisella kerralla luovutin enkä ole sen koommin löytänyt aikaa. Uskomatonta, mutta kymmenen minuuttia päivässä oli liikaa vaadittu.

Uudessa elämäntilanteessa pakotin itseni tekemään mindfulness-harjoituksen joka arkipäivä. Jo muutamassa päivässä huomasin, että kehää kiertävät ajatukset sai poikki ja keskittymiskyky parani. Vakuuttavaa, mutta vaatii kovasti harjoittelua. En ole vieläkään onnistunut tekemään meditoinnista rutiinia.

Avantouinti on pikakytkin samaan lopputulokseen. Kun menee kylmään veteen, on väkisinkin läsnä hetkessä. Kylmäshokkia seuraa euforinen olo ja arkiset murheet tuntuvat pienemmiltä.

Miten keskittyminen urheiluun toimi?

Kun kahvakuulaurheilun SM-kisat koittivat, oloni oli rauhallinen. Valmistautuminen oli sujunut hyvin ja mieli oli luottavainen. Normaalisti ennen kisoja vaivannut stressiflunssa ei tällä kertaa iskenyt.

Osallistuin ensimmäistä kertaa kolmeen lajiin ja viestiin, kun aikaisemmin olin keskittynyt vain yhteen nostoon. Tällä strategialla yhdelle nostolle ei kasaantuisi liikaa paineita, vaikka urakasta selviytyminen ja tavoitteisiin pääsy jännittikin. Pystyin hallitsemaan jännitystä paremmin nyt, kun olin harjoitellut rutiinia jokaisessa treenissä.

Viikonloppu oli raskas, mutta saavutin monta tavoitettani, kolme SM-kultaa, kolme suomenennätystä, viestihopeaa ja tempauksessa tuloksen, jota olin jahdannut kolme vuotta.

Ei tullut yllätyksenä, että keskittyminen yhteen asiaan kannattaa. Aikaiseksi saakin enemmän ja lopputulos on laadukkaampi. Järkevällä tekemisellä tulee tulosta, vaikka tavoite tuntuu olevan kuussa asti.

Vielä on paljon matkaa sinne, että muistaisin joka päivä, että vähemmän on enemmän. On vaikeaa sanoa ei ja jättää jotain tekemättä.

Kun aivoille antaa kaistaa, seuraa odottamattomiakin asioita. Urheiluun keskittyminen auttoi mieltäni kypsyttelemään myös työuran seuraavia askelmerkkejä. Seuraava projektini olisi yrityksen käynnistäminen.

”Parhaat ovat todella hyviä tunnistamaan olennaisen ja keskittymään siihen.” (Saku Tuominen: Juu ei - Pieni kirja priorisoinnista)