Kaksi kuukautta yrittäjänä – parhaat vinkit ja opit
Riskit ja itseluottamuksen puute estivät minua pitkään lähtemästä yrittäjäksi. Oikeastaan ihmettelen vieläkin, että tein sen. Nyt jännittävin vaihe on takanapäin. Yrittäjyys ei sovi kaikille, mutta vastoin odotuksia se taitaakin sopia minulle. Nämä kuukaudet ovat olleet työurani antoisimmat, joten tein välitilinpäätöksen havainnoistani sekä hyödyllisimmistä kuulemistani vinkeistä.
Tee hyvä suunnitelma, mutta ole valmis heittämään se roskikseen
Liiketoimintasuunnitelma on yrittäjän tärkein työkalu, kerrottiin yrittäjyyskurssilla. ”Ei kukaan oikeasti sellaista tee”, oli kokeneen yrittäjän vinkki. Minä tein ja se oli minulle hyvä, vaikka moni asia menikin käytännössä eri lailla.
Liiketoimintasuunnitelma on hyödyllinen siksi, että tulee mietittyä liikeidean elinkelpoisuutta, kilpailuympäristöä, tuotteistusta, hinnoittelua, markkinointia, myyntiä, kuluja, tuotto-odotuksia, rahoitusta ja riskejä. Todellisuus voi viedä erilaisille urille, mutta se ei haittaa. Iso kuva, pitkän tähtäimen tavoitteet ja asiat, joista ei tingitä, ovat kuitenkin selvillä.
Hanki kirjanpitäjä ja keskity asioihin, joista voit laskuttaa
”Palkkaa hyvä kirjanpitäjä” oli yksi parhaista vinkeistä, mitä yrittäjäksi ryhtyessäni sain. Tein sopimuksen tilitoimiston kanssa ennen kuin minulla oli yhtään asiakasta (luottavaista, vai mitä?). Miksen hoitanut kirjanpitoa itse, kun tapahtumia oli vain vähän? Noh, minun tapauksessani se ei olisi ollut fiksua ajankäyttöä.
Minulle suositeltiin erittäin ammattitaitoista ja mukavaa henkilöä, joka auttoi yrityksen perustamisessa, hoitaa kirjanpidon ja ohjeistaa kaikessa talouteen liittyvässä, kuten verotusasioissa. Hänen apunsa on jokaisen euron arvoista. Kun kysyin, mitä tunnuslukuja minun kannattaa seurata, hän neuvoi tarkkailemaan laskutettavia tunteja. Yksinkertaista, ja niin totta. Jotkut asiat kannattaa ulkoistaa. Lämmin suositus Taloussatamalle!
Tunteiden vuoristoradalle ei voi mitään
Kun julkaisin verkkosivuni ja aloitin myynnin ja markkinoinnin, ensimmäiset viikot olivat yhtä tunteiden myllerrystä. Sain paljon positiivisia ja kannustavia viestejä, mutta korona-aikana ja kesälomien kynnyksellä ekat diilit tuntuivat olevan kiven alla. Välillä yrittäjyys tuntui parhaalta päätökseltä ikinä, välillä olin pohjamudissa ja arvelin pilanneeni oman ja perheeni tulevaisuuden.
Järjellä ajatellen yritystä ei voi tuomita epäonnistuneeksi kahden viikon jälkeen, mutta en voinut ajatuksilleni mitään. Tuskailin miehelleni, miten pääsisin “angstipäivistä” eroon. ”Ei niistä pääse, ne kuuluvat tähän juttuun”, oli kymmenen vuotta yrittäjyyttä kokeneen vastaus. Okei.
Yrittäjä on yksin, hyvässä ja pahassa
Aloittavia yrittäjiä varoitellaan yrittäjyyden yksinäisyydestä. Kannattaakin pohtia etukäteen, miten siihen suhtautuu. Tuleeko hulluksi ilman työyhteisöä? Miten varautuu siihen, jos työtä on enemmän kuin ehtii tekemään, tai jos sairastuu? Osaako vetää rajat omalle jaksamiselleen? Mistä tietää, että nyt on hyvä ja tämä riittää?
Vaikka olisikin työntekijöitä ja yhtiökumppaneita, yrittäjä kantaa vastuun päätöksistä. Neuvonantajia riittää, mutta kaikkia ei kannata kuunnella. Minulle suositeltiin mentorin hankkimista, mikä olisi varmasti fiksua. En ole vielä ehtinyt. Myös verkostoja kannattaisi rakentaa.
Minulle yksinäisyys oli yksi yrittäjyyden houkuttelevista puolista. On mahtavaa, että voi päättää kaikesta ja vastata vain itsestään. Nautin työrauhasta avokonttorivuosien jälkeen ja asiakaskohtaamisissa pystyn olemaan täysillä läsnä, kun päivät eivät koostu kahdeksan tunnin palaveriputkista. Jos on liian yksinäistä, aina voi käydä lounailla tai koulutuksissa tuulettamassa ideoita.
Kannattiko yrittäjäksi ryhtyminen?
Yrittäjä joutuu laittamaan itsensä likoon joka päivä ja työn jälkeä arvioidaan paljon kriittisempien lasien läpi kuin palkkatyössä. Omaa osaamista pitää osata myydä, ja pitää uskaltaa seistä valintojensa takana. Epäileviä ajatuksia tulee usein. Suunnittelu on haastavaa ja kuviot saattavat mennä hetkessä uusiksi. On vaikeaa sanoa ”ei”. Lomat peruuntuvat, on epävarmuutta. Kuten isäni sanoi, yrittäjällä ei ole koskaan sopivasti töitä. Niitä on joko liikaa tai liian vähän. Yrittäjänä alamäet ovat rankempia, mutta huiput tuntuvat monta kertaa paremmilta. Ja kukapa haluaisi tasapaksua?
Parin kuukauden vankalla kokemuksella voin sanoa, että kannatti.
